Vedisen ja länsimaisen astrologian eroja

Henkilökohtaisesti en ole erityisemmin perehtynyt länsimaiseen astrologiaan, joten käsitykseni näiden kahden systeemin eroista perustuu lähinnä sellaisten vedisten astrologien kertomuksiin, jotka ovat itse ensin aloittaneet astrologian opintonsa länsimaisen systeemin parissa. Toiseen suuntaan ”alaa vaihtaneita” en itse asiassa tiedä lainkaan. Muistan kerran lukeneeni, kuinka länsimaisesta astrologiasta vediseen astrologiaan vaihtanut vertasi länsimaista astrologiaa kirjoituskoneeseen ja vedistä astrologiaa moderniin tietokoneeseen – hän sai yksinkertaisesti niin paljon laajemman skaalan erilaisia työkaluja käyttöönsä, ettei enää halunnut siirtyä takaisin ”kirjoituskoneeseen”. 

Osittain tähän saattaa löytyä selitystä erilaisista historiallisista lähtökohdista: siinä missä vedinen astrologia sai tuhansien vuosien ajan kehittyä Intiassa arvostettuna tieteenalana, länsimaisen astrologian harjoittajat joutuivat toimimaan salaa maan alla ja tulivat helposti tuomituksi kerettiläisinä.   

Näkyvin havaittava ero vedisen ja länsimaisen astrologian välillä lienee kartan muoto. Intiassa käytetään kahta erilaista karttaa: etelässä neliön mallista ja pohjoisessa salmiakkikuvioista karttaa. Länsimaisen astrologian käyttämä karttamalli on pyöreä.

Käytännössä suurin ja vaikuttavin ero vedisen ja länsimaisen astrologian välillä on kuitenkin astronomisessa näkymässä, jonka mukaan kartta laaditaan. Vedinen astrologia perustuu sideeriseen järjestelmään, jossa planeettojen liikkeet ja eläinradan merkit suhteutetaan kiinteisiin tähtiin ja tähdistöihin. Systeemi niin sanotusti liikkuu samaan tahtiin tähtien liikkeen kanssa. Länsimainen trooppinen astrologia puolestaan perustuu järjestelmään, jossa auringon sijainti suhteutetaan maahan ja vaihtuviin vuodenaikoihin: merkit on pysyvästi sidottu tietylle etäisyydelle kevättasauspisteestä. Astronomiasta kiinnostuneille lainaan tähän kohtaan suoraan Wikipedian artikkelin ansiokasta selitystä asiaan liittyen: 

Alun perin Eläinradan merkit on nimetty niiden tähdistöjen mukaan, joiden suunnalla Aurinko on eri vuodenaikoina. Myöhemmin syntynyt ero sideeristen ja trooppisten merkkien välillä johtuu maapallon prekessiosta. Sillä tarkoitetaan maan akselin hidasta siirtymistä avaruuden tasojen suhteen. Kun maapallo kiertää vuoden aikana auringon ympäri, akselin suunta pysyy lähes muuttumattomana ja osoittaa nykyisin kaikkina vuodenaikoina suunnilleen Pohjantähden suuntaan. Pidemmän ajan kuluessa akselin suunta kuitenkin muuttuu, suunnilleen yhden kaariasteen 72:n vuoden aikana, ja vasta noin 26 000 vuoden kuluttua se osoittaa jälleen samaan suuntaan. Tämän vuoksi myöskään kevättasauspiste ei sijaitse pysyvästi samassa tähdistössä. Kaksituhatta vuotta sitten se sijaitsi lähellä Kalojen ja Oinaan tähdistöjen rajaa, mutta nykyisin Kalojen tähdistön alueella lähempänä Vesimiehen tähdistön rajaa. Trooppisessa astrologiassa kevättasauspistettä pidetään kuitenkin edelleen Kalojen ja Oinaan merkkien rajana, mutta sideerisessä astrologiassa sen katsotaan olevan lähellä Vesimiehen ja Kalojen merkkien rajaa. Vastaavasti muutkin trooppiset ja sideeriset merkit poikkeavat nykyään suunnilleen kuukauden verran toisistaan. Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sideerinen_astrologia

Toisin sanoen länsimainen astrologia sijoittaa planeetat kartalle siten, kuin katselisimme taivaankantta sellaisena, miten se näyttäytyi noin 2000 vuotta sitten – vedisessä astrologiassa planeetat taas sijoittuvat niihin merkkeihin, joihin ne oikeasti osuvat tällä hetkellä. En tiedä, miten tähän ristiriitaan suhtaudutaan länsimaisen astrologian parissa mutta jälkimmäinen vaihtoehto uppoaa omaan logiikkaani huomattavasti helpommin.

Kaikki suomalaiset tuntevat yleensä astrologiaa ainakin horoskooppimerkkinsä verran, vaikka lehtien viihteellisistä horoskoopeista onkin jokseenkin vaikea löytää mitään yhteyttä varsinaisen astrologian kanssa. Horoskooppimerkki perustuu auringon sijaintiin kartalla trooppisen järjestelmän mukaisesti laskien. Koska sideerisessä laskentatavassa kaikki planeetat sijoittuvat tällä hetkellä noin 23 astetta taaksepäin eläinradan merkistössä, monelle voi tulla yllätyksenä, että ei olekaan esimerkiksi oinas vaan kala! Sinänsä vedinen astrologia ei tosin anna mitään erityistä painoarvoa nimenomaan auringon merkille. 

Horoskooppien lisäksi yleistä mielikuvaa astrologiasta sotkevat helposti erilaisten new age –tyylisten henkisten suuntausten edustajat, jotka vaikuttavat mielellään postailevan kaikenlaisia ympäripyöreitä, mystisiä sepostuksia planeettojen liikkeiden vaikutuksista, vaikka tuskin ovat oikeasti asiaan juurikaan perehtyneet. Näille jutuille tuntuu olevan tyypillistä se, että mikä tahansa risahdus mihin tahansa suuntaan on aina ”loistava aika päästää irti vanhoista toimintamalleista” tai ”huikea transformaation mahdollisuus”. Olen henkilökohtaisesti iloinen siitä, vedinen astrologia ei tällaisia kryptisiä lausahduksia tunne – enkä ole varma, tunteeko länsimainenkaan astrologia sitä asianmukaisesti tulkitsevan henkilön käsissä. Transitit tutkitaan yksilöllisesti henkilön oman kartan näkökulmasta ja niin ennustukset kuin terminologiakin ovat hyvin käytännönläheisiä, kuten: ”tämän vuoden aikana olisi suotuisa aika remontoida kotia tai ostaa uusi auto”. Toki on myös vedisiä astrologeja, jotka ovat erityisesti perehtyneet tarkastelemaan koko maailman tason trendejä lähitulevaisuuden suhteen, mutta nämäkin tulkinnat ovat aina hyvin käytännöllisiä. Katse taivaalla mutta jalat tiukasti maassa – siinä voisi olla osuva motto vediselle astrologialle!